Imatran kaupunki
Etelä-Karjalassa sijaitseva Imatran kaupunki tunnetaan Imatrankoskesta sekä Suomen suurimmasta vesivoimalaitoksesta. Yksi tunnetuimmista nähtävyyksistä kaupungissa on Imatran Valtionhotelli, jossa on vuosisatoja kestitty merkittäviä valtiovieraita.
Tietoa Imatran kaupungista
| Perustettu | 1971 | |
|---|---|---|
| Väestö | 29 514 asukasta | (31.12.2006) |
| Pinta-ala | 191,25 km2 | |
| Maapinta-ala | 154,83 km2 | |
| Vesipinta-ala | 36,42 km2 | (sisävesiä) |
| Asukastiheys | 154 asukasta/km2 |
| Tuloveroprosentti | 18,00 % | (v. 2007) |
|---|---|---|
| Yleinen kiinteistöveroprosentti | 1,00 % | (v. 2007) |
| Kaupunginjohtaja | Pertti Lintunen | |
|---|---|---|
| Kotisivut | www.imatra.fi | |
| Sähköposti | kirjaamo@imatra.fi |
Imatran sijainti
| Lääni | Etelä-Suomen lääni | |
|---|---|---|
| Maakunta | Etelä-Karjalan maakunta |
Imatran historia
Kivikauden ihmiset asettuivat seudulle
Imatran alueella on ollut asutusta kivikaudesta alkaen, ja alueelta löytyykin useita kivikautisia asuinpaikkoja. Ensimmäinen mainita Imatrasta on vuodelta 1541 veroluetteloista, joissa mainitaan Vuoksen lohenkalastus ja siitä kerätyt verot.
Pysyvämpää asutusta Imatran seudulla on ollut jo 1500-luvulla, ja kaikki Imatran alueen nykyiset kylät mainitaan 1600-luvun alussa alueelta tehdyissä kyläluetteloissa. Vuoksen rannoilla harjoitettiin tuolloin lähinnä kaskiviljelyä ja kalastusta.
Katariina Suuri oli Imatran ensimmäinen turisti
Imatrankoski on Suomen vanhin matkailunähtävyys. Imatran matkailuhistorian voidaan sanoa alkaneen vuonna 1772, jolloin Venäjän keisarinna Katariina Suuri vieraili Imatralla koskea ihailemassa. Matkailu Imatralle oli suurimmillaan 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa, jolloin varsinkin rikkaat pietarilaiset matkustivat ahkerasti Imatralle. Pietarista oli matkaa Suomen rajalle vain nelisenkymmentä kilometriä eivätkä rajamuodollisuudet rajoittaneet matkustamista, koska Suomen suuriruhtinaskunta oli tuolloin autonominen osa Venäjää.
Jo tuolloin pietarilaiset harrastivat myös ostosmatkailua Suomen puolelle. Täällä tiet ja muutkin palvelut olivat paremmassa kunnossa kuin Venäjällä, ja Suomi oli huomattavasti lähempänä kuin Keski- ja Etelä-Eurooppa.
Rautatien tulo Imatralle vuonna 1892 lyhensi matka-aikaa Pietarista puoleen. Vuonna 1903 valmistui uusi Valtionhotelli kosken rannalle ja matkailijoiden määrä olikin suurimmillaan ennen ensimmäistä maailmansotaa. Sota sulki Venäjän rajan, mutta suomalaiset löysivät Imatrankosken jälleen 1920-luvulla, jolloin matkailijoiden määrät taas kasvoivat.
Imatrankosken patoamisen jälkeen 1929 koski on kohissut vain järjestelyissä koskinäytöksissä, joita on nykyisinkin kesäisin lähes joka päivä.
Kauppala kasvaa kaupungiksi
Imatran alueen teollistuminen alkoi 1880-luvulla, jolloin Tornator Oy perusti Tainionkoskelle puuhiomon, paperitehtaan ja lankarullatehtaan. Imatran Voimalaitoksen valmistumisen jälkeen vuonna 1929 Imatran seudulle perustettiin useita uusia teollisuuslaitoksia.
Imatran kauppala perustettiin toisen maailman sodan jälkeen vuonna 1948 kolmen teollisuustaajaman ympärille, jotka olivat aikaisemmin kuuluneet Ruokolahteen, Joutsenoon ja Jääskeen. Suurin osa Jääsken pitäjää jäi rajan toiselle puolelle, myös silloinen Enson taajama, nykyinen Svetogorskin kaupunki, jossa oli muun muassa suuri puunjalostustehdas. Tehdas on edelleen toiminnassa ja sen omistaa amerikkalainen International Paper.
Imatrasta tuli kaupunki vuonna 1971. Imatra on vuosien kuluessa kasvanut hajanaisesta kolmen keskustan kauppalasta moderniksi ja vireäksi kaupungiksi.